Zoila Forss-Crespo Moreyra

Runo“Suomen etsimässä” on vuoropuhelu, jonka runoilija laatii äidinkulttuurin ja emämaan kesken. Ei ole kitkoja eikä välirikkoja, kuten normaalisti on olemassa erilaisten alkuperäisten kansojen välillä, vaan päinvastoin.

Runoilija rakentaa siltoja molempien maiden välille luonnon suojelemisessa, joka on aina taustalla ja josta lopuksi tulee päähenkilö koko hänen runoudessaan.

Emme ole astumassa umpikujaan, joka usein hallitsee maahanmuuttajapolitiikkaaja joka tekee mahdottomaksi maahanmuuttajanaelämisen, vaan avoimuuteen, jossa lyriikan ja ihmisten täytyy elää universaalin veljeyden nimissä; ja joka runouden kautta pyytää muutosta ja uusia tapoja löytää reittejä, jotka auttavat ihmisolemusta.

Zoila Forssin runous näyttää meille tämän haasteen, estääkseen vaaran veljelle, naapurille, joka kävelee erilaisissa maissa.

Mitä runoilija haluaa sanoa runossa “Ohikulkija”, kuin että “on aika pakata muistisi”? Täytyy tulla takaisin isänmaan teille, muistipaikoille, äidin asuinsijoille. Mutta se ei ole niin helppoa. Arveluttavuudessa, jota “runon minä” on kertomassa meille, on jotain ei vain aavistus nostalgiaa, mutta tarve juoda uudestaan identiteetin olemuksen vettä. Ja näin estää juurettomuutta, jonka aiheuttaa pitkät matkat ja poissaolo.

Runossa “Olen” Zoila Forss ehdottaa runolle hyvin kallista peliä: ohikiitävää olemista, olemisen äärellisyyttä, ihmisen haurautta, mutta myös miten se vaihtuu ikuisuudeksi vastakohdan toiminnan kautta, koska rakkaus äidinkieleen ja runouteen ei koskaan kuole, vaan kituu ja kituessaan koskettaa sinua kenenkään estämättä.

Zoila Forssin matka, jossa on luettavissa rivien välistä juurettomuuden piirteitä kansan identiteetin etsimisessä luonnon evoluution kautta, näyttää meille kenen tahansa äänen. Kenen tahansa, joka haluaa saavuttaa rauhan ja palata kielen kautta paikkoihin, jotka muistuttavat sanan avulla takaisin saatua kadonnutta paratiisia.

​

​

Domingo de Ramos

perulainen runoilija